Tarinassa käsitellään:

  • empatiataitoja netissä
  • miten toisesta ihmisestä kuvattua tai nauhoitettua materiaalia voi tai ei voi käyttää

Lisää tämän tyyppisiä tehtäviä löydät Tweetyn viestiseinältä ja Laaman aitauksesta.

18. Huono-onninen videotähti (osa 2)

Koulun piha oli aamulla täynnä oppilaita, kun Häsä kurvasi paikalle pyörällään. Hänen luokkakaverinsa olivat piirissä ja juttelivat kiihtyneeseen äänensävyyn jostakin.

— Oletko jo nähnyt Ekon, Havun & Pajun uuden videon? Se on superhauska, Häsän ystävät intoilivat.

He antoivat Häsälle puhelimen käteen ja tämä sai uusimman hittivideon nähdäkseen. Aluksi video oli kömpelöä skeittilaudalla temppuilua, kunnes kuva ja musiikki yhtäkkiä pysähtyivät ja hiljaisuuden keskeltä kajahti tutunkuuloinen karjaisu: “Kehvelin katti, näppäimet takaisin!”

Kaikki Häsän ympärillä räjähtivät nauruun, josta ei meinannut tulla loppua ollenkaan. Häsääkin nauratti ensin, kunnes hänen mieleensä syttyi epäilys. Jotakin kovin tuttua videon karjaisussa oli, mutta mitä?

Samassa Häsä ymmärsi: tutulta kuulostava ääni oli tietenkin naapurin Kursori-papan. Miten ihmeessä hän oli päätynyt Ekon, Havun & Pajun musiikkivideolle? Tiesikö hän itse olevansa vitsinä videolla, jolle kaikki nauroivat? Häsä päätti selvittää asian koulun jälkeen.

Viimeisen oppitunnin jälkeen Häsä nappasi Apin mukaan ja he pyöräilivät Kursorin asunnolle. Appikaan ei tiennyt Kursorin musiikkivideourasta ja oli kovin hämmästynyt tilanteesta.

— No hei vaan nuoret, maistuuko kaakao? Kursori tervehti heitä iloisesti ovella.

— Ei kiitos, meillä olisi vakavaa asiaa, Häsä aloitti.

Kursorin kasvoille levisi hämmästynyt ilme, sillä nuoret näyttivät todella vakavilta.

— Tuota, Kursori…. Oletko kuullut sellaisesta bändistä kuin Eko, Havu & Paju? Appi kysyi.

— Jos se on jotain nykyaikaista musiikkia, niin en varmasti ole kuullut, Kursori naurahti.

— Tiedätkö sitten, että esiinnyt heidän uusimmalla musiikkivideollaan? Appi jatkoi.

Nyt Kursori muistutti jo elävää kysymysmerkkiä, niin kummissaan hän oli keskustelun saamasta käänteestä. Appi kaivoi puhelimen taskustaan ja näytti videon Kursorille.

— Nyt minä ymmärrän ne pitkät katseet, supatukset ja kikatukset, joita kohtasin tänään kauppakeskuksessa, Kursori mutisi harmissaan.

— Luulin jo, että minulla oli housut väärinpäin jalassa.

— En minä oikeastaan haluaisi esiintyä videolla. Se ei ole ollenkaan minun tyyppistäni musiikkia. Sitä paitsi karjaisin vähän turhan kiukkuisesti Miuku-Maukulle, en ollut oikeasti niin vihainen kuin videosta voisi luulla, Kursori harmitteli.

— Minä tunnen bändin soittajia, käyn juttelemassa heidän kanssaan. Ei ole oikein, että ääntäsi käytetään videossa ilman lupaa, Appi sanoi.

Seuraavana päivänä Kursorin ovikello soi jälleen. Nyt oven takana oli kolme nuorta, jotka näyttivät olevan hieman häpeissään.

— Me olemme Eko, Havu & Paju. Halusimme tulla pyytämään anteeksi, että käytimme ääntäsi videolla, pojat sanoivat.

— Meidän olisi pitänyt pyytää sinulta ensin lupa.

— Poistimme videon netistä ja teemme uuden, ilman sitä karjaisua, he lupasivat.

— Se on reilusti tehty. Asia on sillä kunnossa. Tulkaahan sisälle, niin keitetään kupilliset kaakaota, Kursori myhäili.

Hän oli illalla katsonut videon vielä uudelleen ja lopulta vähän itsekin jo naurahtanut karjaisulleen. Kieltämättä se kuulosti hassulta. Mutta on parempi, että video tehdään uudestaan. Ehkä nuorten skeittitemputkin onnistuisivat tällä kertaa varmemmin.