Tarinassa käsitellään

  • arkielämää helpottavaa tekniikkaa ja
  • tulevaisuuden teknisiä ratkaisuja tekoälyä hyödyntäen
  • tekoälyä ja robotteja sekä niiden käyttöä eri tilanteissa

Syventäviä tehtäviä ja lisätietoa löydät Siryn talosta.


7. Siryn ihmeellinen koti

Appi istui nenä kirjassa ja kirjoitti paperille muistiinpanoja. Oli kulunut jo ainakin tunti ja Doge heräili päiväuniltaan Miuku-Maukun vierestä. Hyllyllä oli mukava nukkua, mutta nyt sitä ei enää väsyttänyt. Se hyppäsi alas ja päätti lähteä tutkimaan Siry-tädin taloa.

Talo oli aivan uusi. Dogen mielestä se oli todella kummallinen ja jännittävä.

Miuku-Mauku on kertonut, että heidän talonsa on älytalo. Ja älyä talossa todella oli! Jos Miuku-Maukua oli uskominen, melkein kaikki tapahtui talossa kuin itsestään. Esimerkiksi aamulla, kun Siry-täti herää, verhot avautuvat automaattisesti ja lattia varpaiden alla on juuri oikean lämpöinen. Siitä Miuku-Mauku tykkää, se ei viihdy ollenkaan viileässä.

Doge meni ensimmäiseksi keittiöön. Se huomasi, että jääkaappiin näkee sisälle ja kaappi on tehnyt jo listan siitä, mitä kaupasta pitää hakea. Doge huomasi jääkaapin hyllyllä herkullisen juustopaketin.

—  Hmm, voisin maistaa hieman juustoa, Doge tuumasi. Nythän on välipala-aika.

Juuston syötyään Doge nuoleskeli huuliaan ja lähti kohti kylpyhuonetta. Se kurkisti ovesta sisään. Mitä ihmettä! Vessanpönttö vetää itse itsensä ja hanasta tulee vettä automaattisesti.

—  Janottaa, Doge ajatteli.

Se työnsi kuononsa hanan alle ja vettä alkoi suihkuta hanasta itsestään. Kun se oli juonut tarpeekseen, se siirtyi hieman ja vedentulo lakkasi.

Miuku-Mauku oli kertonut, että langaton netti on kaikkialla ja talon kaikissa laitteissa. Talo hyödyntää kuulemma AI:ta. Se tarkoittaa tekoälyä. Talolla on ikään kuin silmät ja korvat joka paikassa, ja se on oppinut tietämään, mistä asukas tykkää ja mitä se haluaa.

Miuku-Mauku oli myös väittänyt, että on olemassa robotti nimeltä Sophia, jolle on rakennettu tekoäly. Se osaa keskustella ja vitsailla ihmisten kanssa. Uskoisikohan tuota?, Doge ihmetteli.

Joskus myös lapsille, jotka eivät pääse kouluun pitkään aikaan, voidaan hankkia kotiin robotti, jotta heillä ei olisi niin yksinäistä.

—  Onkohan koirarobotteja vielä keksitty?, Doge pohti. Mitähän ne voisivat tehdä?

—  Äh, ehkä tykkään enemmän oikeista koirakavereista, se kuitenkin mietti.

Samassa se kuuli Apin huutavan nimeään. Se oli kierrellyt talossa jo pitkään ja unohtanut kokonaan kirjaston ja Apin kotitehtävän. Se lähti tassuttelemaan kohti kirjastoa, mutta käytävän ovi olikin mennyt kiinni. Ihmeellinen ovi, joka on pelkkää lasia eikä kahvaa tai saranoita missään.

—  Miten tämän oven saa auki, Doge tuskaili.

Yhtäkkiä, kun Doge oli aivan oven edessä, ovi sujahti auki ja Doge pääsi kirjastoon. Ovessa olikin liiketunnistin.

—  Huh, siinähän sinä olet, etsin sinua kaikkialta, Appi sanoo Dogelle.

—  Sain esitelmän valmiiksi, siitä tuli ihan huippu! Nyt lähdetään kotiin.

Pihalla Appi ja Doge näkivät Kursorin.

—  Appi, tulehan tänne, Kursori kutsui. Minulla on sinulle yllätys!

—  Sain puhelimesi korjattua, siinä on nyt uusi näyttö ja muutama muukin osa meni vaihtoon. Nyt se on parempi kuin uusi!

Appi kiitti Kursoria ja työnsi puhelimen taskuunsa. Oli kiva saada puhelin takaisin, mutta kaksi päivää ilman puhelinta olivat menneet yllättävän helposti.

—  Oli oikeastaan tosi mukavaa, kun puhelin ei jatkuvasti soinut tai piipannut, Appi ajatteli.


Edellinen tarina: 6. Mahdoton kotitehtävä

Tämä on toisen osan viimeinen tarina.

Seuraava osa: Osa 3: “Työtä tarjolla”